Saavuin tänäyönä kello kaksi takaisin kotiin jenkkilästä. Reissu oli parhautta ja vuoden päästä seuraavien osavaltion tutkiminen.
Tänäaikana tein kuitenkin sen kohtalokkaan virheen, että annoin oman äitini hoitaa kasveja. Henkilö, joka on onnistunut tappamaan kaktuksen ei ole ehkä parhain henkilö hoitamaan tupakkiviljelmiäni, mutta hädänalaisena ei muuta vaihtoehtoa ollut. Lopputulos oli kasa kuolleita lehtiä ja 2/3 jäljelle jääneistä kasveista kuivumiskuoleman partaalla. Sain kuitenkin kukkaset elvytettyä jotenkuten ja nyt olen jännittämässä olisiko palturitupakan lisäksi joukossa pari virginialaista, koska ne eroavat niin paljon muista kasveista.
Kuvia en vielä jaksa laittaa, koska jetlag, mutta tulossa piakkoin!
perjantai 3. kesäkuuta 2011
torstai 19. toukokuuta 2011
Kesäloma alkaa
Kesäloma alkaa huomenna. Tästä seuraa kukkasten vakituinen muuttaminen oikealle kasvualustalleen Pori/Merikarvia alueelle, kuten myös kasvattajan siirtyminen autuaammille kasvatusmaille. Ei kohtalokkaassa merkityksessä, mutta työllistyvässä merkityksessä. Kesän alettua alkavat myös kesätyöt.
Kukat ovat kasvaneet jälleen kerran ja olen huomaavani niiden varsien vahvistumisen. Muistelen haikeudella niitä aikoja, kun laskeskelin pieniä taimia, jotka olivat alle sentin kokoisia ja varjelin niitä, kuin kukkaa kämmenellä, jos noin yltiösiirappista sanontaa voi käyttää tässä tilanteessa. Nyt nuo kasvit ovat saavuttaneet teini-iän ja huonoryhtisinä kasvupyrähdyksen innoittamina käyttäytyvätkin, kuin teinit; syövät ihan helvetisti. Laskeskelin, että kahdelle päivälle riittävä vesimäärä on noin puoli litraa, jos tahtoo pitää mullan kosteana ja tämän lisäksi on pakko lehtiäkin kastella, koska muuten ne menevät täysin veltoiksi, kuten parhaimmatkin maailmanparantajahipit. (Jos kirjoittajan kirjoitustyyli on hieman hyökkäävä olen pahoillani; se johtuu luultavasti innostuksestani kesäloman alkaessa.)
Toivottavasti säätila vähän lämpiäisi, koska on kestämätöntä lähteä istuttelemaan kallisarvoisia luomuksiani kylmään ja puoliroutaiseen multaan. Toivottavasti tästä kesästä tulee yhtä lämmin, kuin viimeksi. Arktinen tupakka ei ole varmasti kummoista.
Kukat ovat kasvaneet jälleen kerran ja olen huomaavani niiden varsien vahvistumisen. Muistelen haikeudella niitä aikoja, kun laskeskelin pieniä taimia, jotka olivat alle sentin kokoisia ja varjelin niitä, kuin kukkaa kämmenellä, jos noin yltiösiirappista sanontaa voi käyttää tässä tilanteessa. Nyt nuo kasvit ovat saavuttaneet teini-iän ja huonoryhtisinä kasvupyrähdyksen innoittamina käyttäytyvätkin, kuin teinit; syövät ihan helvetisti. Laskeskelin, että kahdelle päivälle riittävä vesimäärä on noin puoli litraa, jos tahtoo pitää mullan kosteana ja tämän lisäksi on pakko lehtiäkin kastella, koska muuten ne menevät täysin veltoiksi, kuten parhaimmatkin maailmanparantajahipit. (Jos kirjoittajan kirjoitustyyli on hieman hyökkäävä olen pahoillani; se johtuu luultavasti innostuksestani kesäloman alkaessa.)
Toivottavasti säätila vähän lämpiäisi, koska on kestämätöntä lähteä istuttelemaan kallisarvoisia luomuksiani kylmään ja puoliroutaiseen multaan. Toivottavasti tästä kesästä tulee yhtä lämmin, kuin viimeksi. Arktinen tupakka ei ole varmasti kummoista.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Ensimmäiset hajut ja piipun myynti
Äsken poimin kuolleita ja kuolevia lehtiä pois kukinnoistani ja päätinpä samalla testata miltä kuivahtaneet lehdet tuoksuvat palaessaan. Otin yhteensä noin viitisen pientä lehteä ja asettelin ne leivinpaperille, jonka jälkeen painelin ne rikki niin, että nesteet lähtivät virtaamaan ympäri paperia. Tämän jälkeen tein niistä pienen pallon ja painelin niistä nesteet pois ja tämän käsittelyn jälkeen jätin ne auringonpaisteeseen keräämään lämpöä ja kadottamaan loputkin nesteet. Ulkona oleva lämpötila yhdistettynä lasitettuun parvekkeeseemme aiheutti sen, että tunnin päästä oli tämä mytty täysin kuiva ja muuttunut väriltään lähes mustaksi. Laitoin mytyn pinsettien päähän ja sytytin palamaan sytkärillä ja liekkien nuollessa palturimyttyä alkoi myös savua nousemaan. Haju oli juuri niin täydellisen tupakkamainen, kuin vain voi olla! Olen erittäin ylpeä kasvateistani ja odotan innolla, että pääsen kunnolla fermetoimaan näitä kavereita kesän loppuvaiheilla!
Tämän lisäksi ostin piipun, joka on kyllä erittäin komean oloinen. Valitettavasti tyttöni ei ollut samaa mieltä ja joudun luopumaan kyseisestä hirvityksestä raskain mielin, joten jos jollakin on kiinnostusta tarjota rahasummaa tästä valkoisesta kummajaisesta otan niitä vastaan osoitteeseen ollist@mbnet.fi!
Tämän lisäksi ostin piipun, joka on kyllä erittäin komean oloinen. Valitettavasti tyttöni ei ollut samaa mieltä ja joudun luopumaan kyseisestä hirvityksestä raskain mielin, joten jos jollakin on kiinnostusta tarjota rahasummaa tästä valkoisesta kummajaisesta otan niitä vastaan osoitteeseen ollist@mbnet.fi!
tiistai 3. toukokuuta 2011
Päivä XXX ja tupakat vain kasvavat!
Ohhoh! Onpa ollut taukoa kirjoittamisesta! Kevät on lähtenyt kunnolla käyntiin ja muuttuu silmien edessä pikkuhiljaa kesäksi. Puissa lehdet tekevät tuloaan ja nurmikko on vihertänyt ja viikon. Ainakin täällä etelässä!
Runsas aurinko on aiheuttanut päätä huimaavaa kasvua kukkasissani. Jopa niin hurjaa, että esikasvukauden aikaisen kerran päivässä kastelun sijaan olen joutunut aloittamaan erittäin runsaankin kastelun. Vaikeusastetta tähän hommaan lisää se, että jos lehdet ovat jääneet parvekkeelle liiaksi aikaa ilman vettä (Siis sellaista, joka on peittänyt sen lehdet pienelle aamukaste tyylisellä sovellutuksella) ne kuivuvat lyttyyn ja näyttävät erittäin surullisilta. Olenkin kunnostautunut kastelussa näiden viikkojen aikana. Lisäksi tämä vesisuihku on luultavasti paksuntanut vartta niin, että ennen maassa nyhjöttäneet tupakat ovatkin tikkusuorana hengailemassa.
Minun piti kirjoittaa suomalaisesta piiputteluuperinteestä, mutta luettuani "Suuren piippukirjan" ymmärsin, että siihen on turha lisätä mitään Suomalaisista tupakoitsijoista. Teos on erittäin hyvä nimittäin ja suosittelen jokaista ihmistä, jota aihe edes hieman kiinnostaa lukaisemaan sen. Pikanttina yksityiskohtana haluan kuitenkin kertoa, mikä tuo paimenpiippu oikein on. Ideana se on erittäin hauska ja ajaa asiansa varmasti mielenkiintoisesti; Ensin etsitään puunkanto, joka ei ole kovinkaan mädäntynyt tai muuten huonossa kunnossa. Tämän jälkeen kantoon tehtiin puukko/taltta/vasara kombinaatiolla reikä keskelle, johon tupakka tultiin laittamaan. Reiän kokoa ei ole mainittu, mutta otaksuisin sen olevan vetoisuusluokaltaan muutaman desin. Kun kanto on tehty puoliontoksi otettiin pajun tai muun hauskan kasvikunnanstemin oksia ja ne porattiin ontoiksi. Tämän jälkeen oksat vietiin puun lävitse pesään ja tadaa näin saatiin ihan mahtavan kokoinen piippu, josta pystyi kerralla polttamaan monta esiteini-ikäistä vanhemmiltaan piilossa. Olen nähnyt, että vesipiipuissa (hookaheissa) on tällaisia multipolttosysteemejä, mutta piipussa en! Nyt jokainen ekomies voi tesmailla tätä kotonaan ja ottaa vaikka lapset mukaan. Koko perheen polttelutalkoot!
Ohessa vielä kuvia:
Runsas aurinko on aiheuttanut päätä huimaavaa kasvua kukkasissani. Jopa niin hurjaa, että esikasvukauden aikaisen kerran päivässä kastelun sijaan olen joutunut aloittamaan erittäin runsaankin kastelun. Vaikeusastetta tähän hommaan lisää se, että jos lehdet ovat jääneet parvekkeelle liiaksi aikaa ilman vettä (Siis sellaista, joka on peittänyt sen lehdet pienelle aamukaste tyylisellä sovellutuksella) ne kuivuvat lyttyyn ja näyttävät erittäin surullisilta. Olenkin kunnostautunut kastelussa näiden viikkojen aikana. Lisäksi tämä vesisuihku on luultavasti paksuntanut vartta niin, että ennen maassa nyhjöttäneet tupakat ovatkin tikkusuorana hengailemassa.
Minun piti kirjoittaa suomalaisesta piiputteluuperinteestä, mutta luettuani "Suuren piippukirjan" ymmärsin, että siihen on turha lisätä mitään Suomalaisista tupakoitsijoista. Teos on erittäin hyvä nimittäin ja suosittelen jokaista ihmistä, jota aihe edes hieman kiinnostaa lukaisemaan sen. Pikanttina yksityiskohtana haluan kuitenkin kertoa, mikä tuo paimenpiippu oikein on. Ideana se on erittäin hauska ja ajaa asiansa varmasti mielenkiintoisesti; Ensin etsitään puunkanto, joka ei ole kovinkaan mädäntynyt tai muuten huonossa kunnossa. Tämän jälkeen kantoon tehtiin puukko/taltta/vasara kombinaatiolla reikä keskelle, johon tupakka tultiin laittamaan. Reiän kokoa ei ole mainittu, mutta otaksuisin sen olevan vetoisuusluokaltaan muutaman desin. Kun kanto on tehty puoliontoksi otettiin pajun tai muun hauskan kasvikunnanstemin oksia ja ne porattiin ontoiksi. Tämän jälkeen oksat vietiin puun lävitse pesään ja tadaa näin saatiin ihan mahtavan kokoinen piippu, josta pystyi kerralla polttamaan monta esiteini-ikäistä vanhemmiltaan piilossa. Olen nähnyt, että vesipiipuissa (hookaheissa) on tällaisia multipolttosysteemejä, mutta piipussa en! Nyt jokainen ekomies voi tesmailla tätä kotonaan ja ottaa vaikka lapset mukaan. Koko perheen polttelutalkoot!
Ohessa vielä kuvia:
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Päivä blablabla
Jaahas! Onpas kulunutkin aikaa viime päivityksestä. Jätin ensimmäistä kertaa kukkaset Helsinkiin siksi aikaa, kun käväisin Porissa ja saavuttuani takaisin oli ihme tapahtunut ja pienet ituni olivat kasvaneet vähintään sentin! Pian asun viidakossa.
Kevään tulo luultavasti jouduttaa kasveja näyttävämpiin suorituksiin ja kasvupyrähdys ei luultavasti taitu vielä vähään aikaan. Lumikin on sulanut hienosti, mutta tuskinpa vielä on maahan istutuksen vuoro. Antaa kasvaa vielä hetken pienen. Voisin pölöttää rivitolkulla näiden kasvusta, mutta teitä ei kiinnosta ja toisto olisi taattu. Voisin kuitenkin ensi kerralla kertoa piipun polton rantautumisesta Suomeen, koska olen lukenut Suuren piippukirjan jo pariin otteeseen ja pystyisin referoimaan siitä jotain siistiä. Ensi kerralla siis saatte tutustua paimenen piippuun ja soveliaaseen piipunpolton aloitusikään.
Ohessa vielä kuvia kaunokaisista!
Kevään tulo luultavasti jouduttaa kasveja näyttävämpiin suorituksiin ja kasvupyrähdys ei luultavasti taitu vielä vähään aikaan. Lumikin on sulanut hienosti, mutta tuskinpa vielä on maahan istutuksen vuoro. Antaa kasvaa vielä hetken pienen. Voisin pölöttää rivitolkulla näiden kasvusta, mutta teitä ei kiinnosta ja toisto olisi taattu. Voisin kuitenkin ensi kerralla kertoa piipun polton rantautumisesta Suomeen, koska olen lukenut Suuren piippukirjan jo pariin otteeseen ja pystyisin referoimaan siitä jotain siistiä. Ensi kerralla siis saatte tutustua paimenen piippuun ja soveliaaseen piipunpolton aloitusikään.
Ohessa vielä kuvia kaunokaisista!
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Päivä XXX ja piipun kunnostus
Kukkaset kasvaneet lisää. Kissalla juoksu. Elämä on kyllä hektistä. Viimeyönä kissa huusi ja raapi ovea, mutta oven pysyessä kiinni tyytyi kantamaan eteisen mattoamme ympäri kämppää. Kirjaimellisesti. Ympäri kämppää. Kyseessä on vähän päälle vuoden vanha kissatyttö. Yritän suitsia kyseisen otuksen kiinnostusta tupakkeihin kasvattamalla rairuohoa, jota voi pureskella kaikessa rauhassa, mutta lopputulos on se, että multaa löytyy ympäri kämppäämme enenevissä määrin.
Löysin myös eilen ystäväni Jussin antaman piipun uudella tavalla. Sain sen vuosi sitten toveriltani, kun oli käynyt Saksassa ja ostanut minulle sen tuliaiseksi. Kyseessä on "Spitfire" niminen otus. Kauniin värinen ja puolikaarevan stemin päässä roikkuva olento. Ongelmana oli se, että saadessani sen ja laittaessani stemin suuhuni alkoi häkellyttävä hapettusmisreaktio. Suuta poltti ja kauniin musta imuke muuttui hetkessä vihreänharmaaksi ja alkoi haista palavalta muovilta. Jätin kaverin roikkumaan hyllyihin noin puoleksi vuodeksi. Sitten löysin sen uudelleen ja googlettamisen jälkeen toistin seuraavan ohjeistuksen (Kiitos JARI T från sikaritalon foorumi)
1) Pese stemi astianpesuaineella huolellisesti ja katso, että mitään sotkua ei jää kiinni mihinkään.
2) Kloriittia (Itse käytin Klorin nimistä kaveria, koska tunnistettava tuoksu auttoi pesuvaiheessa tarkistamaan jäikö kemikaalia piippuun kiinni.) kaadettiin koko stemin päälle. Tätä ennen on suositeltavaa peitellä vaseliinilla kaikki, mitä et halua katoavan käsittelyn yhteydessä.
3) 0.5h - 1h päästä ota stemi pois myrkystä mieluiten pinseteillä tai jollain hauskalla apuvälineellä ja pese huolellisesti (Painotan sanaa huolellisesti). Itse viruttelin noin vartin verran juoksevan veden alla samalla hieroen kaikilla apuvälineillä joita käsiini sain, että kloriitti ei pääsisi tuhoamaan piippua lisää missään vaiheessa.
4) Varsi on nyt ihan vitivalkoinen ja siitä pääsee eroon pelkällä oliiviöljyllä! Kaadoin stemin päälle aimo ripauksen oliiviöljyä ja hieroin sitä kankaanpalalla. Uuh varsi on taas ihan musta ja ei haise miltään! Parhautta!
Ohessa tupakkien kuvia ja varresta pieni kuvajainen.
Löysin myös eilen ystäväni Jussin antaman piipun uudella tavalla. Sain sen vuosi sitten toveriltani, kun oli käynyt Saksassa ja ostanut minulle sen tuliaiseksi. Kyseessä on "Spitfire" niminen otus. Kauniin värinen ja puolikaarevan stemin päässä roikkuva olento. Ongelmana oli se, että saadessani sen ja laittaessani stemin suuhuni alkoi häkellyttävä hapettusmisreaktio. Suuta poltti ja kauniin musta imuke muuttui hetkessä vihreänharmaaksi ja alkoi haista palavalta muovilta. Jätin kaverin roikkumaan hyllyihin noin puoleksi vuodeksi. Sitten löysin sen uudelleen ja googlettamisen jälkeen toistin seuraavan ohjeistuksen (Kiitos JARI T från sikaritalon foorumi)
1) Pese stemi astianpesuaineella huolellisesti ja katso, että mitään sotkua ei jää kiinni mihinkään.
2) Kloriittia (Itse käytin Klorin nimistä kaveria, koska tunnistettava tuoksu auttoi pesuvaiheessa tarkistamaan jäikö kemikaalia piippuun kiinni.) kaadettiin koko stemin päälle. Tätä ennen on suositeltavaa peitellä vaseliinilla kaikki, mitä et halua katoavan käsittelyn yhteydessä.
3) 0.5h - 1h päästä ota stemi pois myrkystä mieluiten pinseteillä tai jollain hauskalla apuvälineellä ja pese huolellisesti (Painotan sanaa huolellisesti). Itse viruttelin noin vartin verran juoksevan veden alla samalla hieroen kaikilla apuvälineillä joita käsiini sain, että kloriitti ei pääsisi tuhoamaan piippua lisää missään vaiheessa.
4) Varsi on nyt ihan vitivalkoinen ja siitä pääsee eroon pelkällä oliiviöljyllä! Kaadoin stemin päälle aimo ripauksen oliiviöljyä ja hieroin sitä kankaanpalalla. Uuh varsi on taas ihan musta ja ei haise miltään! Parhautta!
Ohessa tupakkien kuvia ja varresta pieni kuvajainen.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Päivä XXX
Olen luennolla uppoutumassa Systemaattiseen teologiaan. Uppoutumassa. Pyh! Nytkin kirjoitan tänne ja kerron kasvien kuulumisia.
Päätin eilen istuttaa kukkaset suuremmalle kasvatusalustalle, koska vanhat turvenapit alkoivat olemaan liian ahtaita kasviviljelylle. Leikkasin jätesäkin auki ja asettelin uuden kasvatusalustan sen päälle, nostin viereen paketillisen multaa ja sen viereen yrttitarhani. Homma hoitui mallikkaasti siihen asti, kunnes lähdin hakemaan kasteluspraykannuani ja palatessani takaisin huomasin kissamme järsivän rakkaita kasvejani. Lähdin perään sadatellen ja kissa juoksi ympäri taloa tupakan taimi roikkuen vasemmalta puolelta suutaan ja minä perässä. Ei saanut nikotiinipajareita silti.
Ensi kerralla uutta kuvamateriaalia!
Päätin eilen istuttaa kukkaset suuremmalle kasvatusalustalle, koska vanhat turvenapit alkoivat olemaan liian ahtaita kasviviljelylle. Leikkasin jätesäkin auki ja asettelin uuden kasvatusalustan sen päälle, nostin viereen paketillisen multaa ja sen viereen yrttitarhani. Homma hoitui mallikkaasti siihen asti, kunnes lähdin hakemaan kasteluspraykannuani ja palatessani takaisin huomasin kissamme järsivän rakkaita kasvejani. Lähdin perään sadatellen ja kissa juoksi ympäri taloa tupakan taimi roikkuen vasemmalta puolelta suutaan ja minä perässä. Ei saanut nikotiinipajareita silti.
Ensi kerralla uutta kuvamateriaalia!
torstai 24. maaliskuuta 2011
9 päivä.
Kukat ovat kasvaneet jälleen. Olen ajatellut, että ensi viikolla olisi pikkuisten aika muuttaa isompiin multakuppeihin, koska tila ei enää riitä sopuisasti. Tällä hetkellä itäneitä kasveja on yli kaksikymmentä ja odottelen, että kesän lopulla voin kihlattuni kanssa aloittaa kymmenen kasvin lehtien fermetoinnin.
Sää kyllä huolestuttaa minua, koska nyt ainakin näyttää siltä, että ensikuun lopullakaan en saisi istutettua kavereitani nurkan taakse imemään itseensä aitosuomalaista lannan tuoksua. Itse asun Helsingissä, mutta vanhempani asuvat Porissa jonne pihalle olen suunnitellut kukkatarhan pystyyn pistämistä. Yritän myös sujauttaa salaa kihlattuni vanhempien takapihalle pari kasvia ja myöhemmin vertailla, mitä eroa on Merikarvialaisella ja Porilaisella tupakalla. Sata aurinkoista päivää enemmän ainakin!
Sää kyllä huolestuttaa minua, koska nyt ainakin näyttää siltä, että ensikuun lopullakaan en saisi istutettua kavereitani nurkan taakse imemään itseensä aitosuomalaista lannan tuoksua. Itse asun Helsingissä, mutta vanhempani asuvat Porissa jonne pihalle olen suunnitellut kukkatarhan pystyyn pistämistä. Yritän myös sujauttaa salaa kihlattuni vanhempien takapihalle pari kasvia ja myöhemmin vertailla, mitä eroa on Merikarvialaisella ja Porilaisella tupakalla. Sata aurinkoista päivää enemmän ainakin!
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Päivä 7
Kasvit kasvavat silmissä. Virginia ei itänyt, joten olen luopunut kokonaan siitä. Ajattelin aluksi, että tekisin jonkun hurjan piippublendin virginiasta ja palturista, mutta nyt tilanteen ollessa tämä olen päättänyt kasvattaa maailman väkevintä palturitupakkaa, jolla itämaan poikien latakitkin jäävät kakkoseksi.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Päivä 4
Ei uutta raportoitavaa. Kasvit ovat kasvaneet mukavaa vauhtia pikkuhiljaa, mutta edelleenkään virginialaiset eivät ole näyttäneet elomerkkejä lukuunottamatta erästä vihreää kuultavaa plänttiä, jonka lajiketta on tässä vaiheessa mahdoton määritellä, koska sutjakkaana veikkona viskelin siemeniä ympäriinsä tarkemmin katsomatta mille kasvualustalle ne lensivät. Peukut pystyssä siis, että tärppäisi!
Ohessa kuvamateriaalia palturista. Kyllä näistä melkein paperossin käärisi!
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Päivä 3
Otin tupakantaimet mukaani Poriin ja yön aikana palturia on taas kasvanut lisää. On ensiarvoisen tärkeää istuttaessa laittaa siemenet mullan päälle tai millin alle multaan, jotta kaverit aloittaisivat kasvamisensa. En ole silti vielä ratkaissut funktiota millä saisin Virginiat kasvamaan. No, palturitupakka on se alkuperäinen ja hurjin nikotiinipesäke. Virginialaiset ja muut ovat ns. neititupankia.
Palturitupakka: Palturitupakka eli kessu on lajike, joka sisältää 3-9 kertaa nikotiinia enemmän, kuin yleisemmin käytetty virginian tupakka. Lajike oli ensimmäinen eurooppaan tuotu lajike ja tätä intiaanit polttelivat ja käyttivät rituaaleissaan. "Pois pula ja puutteet" teoksessa sanotaan, että tämä lajike häviää amerikantupangille maussa, mutta on hyvää suhteutettuna viljelyoloihin. Tätä samaa määrittelyä käytetään teoksessa "Savun lumo", jossa kerrotaan kuinka pula-ajalla Suomessa kyseiseen lajikkeeseen sekoitettiin mausteita tai muita kasveja, kuten nokkosia, omenapuunlehtiä tai sammalta maun parantamiseksi. Oli joku vanhaukko virtsannutkin fermetoitujen lehtien päälle saadakseen paremman maun aikaan ja samainen ukko oli kuulemma jauhanut polkupyörän sisäkumia piippuun poistaakseen pahaa hajua, mutta ei tämäkään metodi oletettavasti parantanut tuoksua.
Tupakan poltossa täytyy olla jotain muuta, kuin pelkästään nikotiiniriippuvuuden aiheuttama pakko. Minä en polta tupakkaa, mutta keräilen hulluna kaikkea tupakointiin liittyvää ja revin tietoa monista eri lähteistä aiheesta. Ihmiset polttavat nokkosia ja sammalta saadakseen savua suustaan simuloidakseen oikean tupakan palamista. Tapa on joillekin ennemmin terapeuttinen.
Lisään kuvia projektistani huomenna jos saan kameran käteeni.
Palturitupakka: Palturitupakka eli kessu on lajike, joka sisältää 3-9 kertaa nikotiinia enemmän, kuin yleisemmin käytetty virginian tupakka. Lajike oli ensimmäinen eurooppaan tuotu lajike ja tätä intiaanit polttelivat ja käyttivät rituaaleissaan. "Pois pula ja puutteet" teoksessa sanotaan, että tämä lajike häviää amerikantupangille maussa, mutta on hyvää suhteutettuna viljelyoloihin. Tätä samaa määrittelyä käytetään teoksessa "Savun lumo", jossa kerrotaan kuinka pula-ajalla Suomessa kyseiseen lajikkeeseen sekoitettiin mausteita tai muita kasveja, kuten nokkosia, omenapuunlehtiä tai sammalta maun parantamiseksi. Oli joku vanhaukko virtsannutkin fermetoitujen lehtien päälle saadakseen paremman maun aikaan ja samainen ukko oli kuulemma jauhanut polkupyörän sisäkumia piippuun poistaakseen pahaa hajua, mutta ei tämäkään metodi oletettavasti parantanut tuoksua.
Tupakan poltossa täytyy olla jotain muuta, kuin pelkästään nikotiiniriippuvuuden aiheuttama pakko. Minä en polta tupakkaa, mutta keräilen hulluna kaikkea tupakointiin liittyvää ja revin tietoa monista eri lähteistä aiheesta. Ihmiset polttavat nokkosia ja sammalta saadakseen savua suustaan simuloidakseen oikean tupakan palamista. Tapa on joillekin ennemmin terapeuttinen.
Lisään kuvia projektistani huomenna jos saan kameran käteeni.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Päivä 2
Palturitupakkaa on alkanut nousemaan tiiviisti kaikista istutusalustoista. Virginialainen antaa odottaa itseään ja on paha fiilis, että saattavat olla itämättömiä siemeniä. Ongelma on ollut yleinen ainakin näiden siementen kanssa, mitä olen erään internetissä toimivan sikakommuunin viestiketjuista lukenut.
Taistelen tällä hetkellä siitä, että otanko kasvatusalustan Helsingistä Poriin, koska viivyn siellä viikonloppuun asti vai annanko tehokastelun. Jos ottaisin alustan mukaan voisin vartioida sitä, mutta vaikuttaisin hullulta. Jos jätän sen tänne riskeeraan siemenet. Pohdintaa pohdintaa.
Taistelen tällä hetkellä siitä, että otanko kasvatusalustan Helsingistä Poriin, koska viivyn siellä viikonloppuun asti vai annanko tehokastelun. Jos ottaisin alustan mukaan voisin vartioida sitä, mutta vaikuttaisin hullulta. Jos jätän sen tänne riskeeraan siemenet. Pohdintaa pohdintaa.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Alku
Nimeni on Olli ja olen tupakkatarhuri. Kirjoitan tätä blogia vain ja ainoastaan tupakin kasvatuksellisessa mielessä, jotta voisin kertoa teille ohjeita, sekä ottaa niitä vastaan. Mitä ihmettä ajattelet. Miksi juuri tupakan kasvatus? Eikö sitä saisi helpommin lähikioskilta?
Tämä projekti sai alkunsa, kun vuosi sitten päätin kasvattaa tupakkaa. En edes polttanut sitä, mutta pitkäaikainen sikarien harrastukseni on vienyt minut pisteeseen, jossa tunnen suurta mielenkiintoa ja rakkautta kyseistä yrttiä kohtaan. Sikarit ja tupakkatuotteet ovat siis intohimoni. Toinen intohimoni on historia ja kasvattamalla sadon tupakkaa voin tuntea jonkinlaisen kosketuksen vuosikymmenien taakse pulasuomeen, sekä 1800-luvun Suomeen, kun perinteistä Virginialaista ei lähikaupasta löytynytkään. Kaikki oli tehtävä itse. Tämä maailma arvostaa nopeata toimintaa ja tehokkuutta. Tupakan kasvattaminen on täysin sitä vastaan. Tätä hitaampaa ja näpräilevämpää harrastusta saa hakea.
Näyttää siltä, että tänävuonna pääsen pidemmälle kasvatuksessani. Viimevuonna homma tyssäsi siementen kuivumiseen ja ne eivät heränneet henkiin pätkän vertaa lukuisista kasteluyrityksistäni huolimatta. Varauduin tänävuonna jo helmikuussa tulevaan koitokseeni ostettuani minikasvihuoneen, jossa oli kasvatusalustoja ja kaivamalla siemenet hyvään aikaan pois kaapin periltä pölyttymästä. Selasin myös toistamiseen internetissä tupakankasvatusoppaaseen, joka löytyy tästä: http://www.henriettesherbal.com/eclectic/pula-puutteet/luku-10.html . Koskettavaa luettavaa. Palaan tuohon blogissani myöhemmin. Tällä hetkellä kasvatan lajikkeina NICOTIANA rusticaa (Palturi) ja NICOTIANA tabacumia (Virginia). Näistä palturi on kansallisempaa tupakkaamme ja sitä on kasvatettu Suomen oloissa jo pitkään. Virginia taas on enemmän jenkkiläinen nimensäkin perusteella ja sen kasvatus on hankalampaa. Ei olekaan siis ihme, että Palturi on vasta viikon jälkeen näyttämään elon merkkejä!
Lopuksi vielä muutama kuva tämänhetkisistä kasvateistani:
Tämä projekti sai alkunsa, kun vuosi sitten päätin kasvattaa tupakkaa. En edes polttanut sitä, mutta pitkäaikainen sikarien harrastukseni on vienyt minut pisteeseen, jossa tunnen suurta mielenkiintoa ja rakkautta kyseistä yrttiä kohtaan. Sikarit ja tupakkatuotteet ovat siis intohimoni. Toinen intohimoni on historia ja kasvattamalla sadon tupakkaa voin tuntea jonkinlaisen kosketuksen vuosikymmenien taakse pulasuomeen, sekä 1800-luvun Suomeen, kun perinteistä Virginialaista ei lähikaupasta löytynytkään. Kaikki oli tehtävä itse. Tämä maailma arvostaa nopeata toimintaa ja tehokkuutta. Tupakan kasvattaminen on täysin sitä vastaan. Tätä hitaampaa ja näpräilevämpää harrastusta saa hakea.
Näyttää siltä, että tänävuonna pääsen pidemmälle kasvatuksessani. Viimevuonna homma tyssäsi siementen kuivumiseen ja ne eivät heränneet henkiin pätkän vertaa lukuisista kasteluyrityksistäni huolimatta. Varauduin tänävuonna jo helmikuussa tulevaan koitokseeni ostettuani minikasvihuoneen, jossa oli kasvatusalustoja ja kaivamalla siemenet hyvään aikaan pois kaapin periltä pölyttymästä. Selasin myös toistamiseen internetissä tupakankasvatusoppaaseen, joka löytyy tästä: http://www.henriettesherbal.com/eclectic/pula-puutteet/luku-10.html . Koskettavaa luettavaa. Palaan tuohon blogissani myöhemmin. Tällä hetkellä kasvatan lajikkeina NICOTIANA rusticaa (Palturi) ja NICOTIANA tabacumia (Virginia). Näistä palturi on kansallisempaa tupakkaamme ja sitä on kasvatettu Suomen oloissa jo pitkään. Virginia taas on enemmän jenkkiläinen nimensäkin perusteella ja sen kasvatus on hankalampaa. Ei olekaan siis ihme, että Palturi on vasta viikon jälkeen näyttämään elon merkkejä!
Lopuksi vielä muutama kuva tämänhetkisistä kasvateistani:
Siemenet: http://www.exoticgarden.fi/
Kasvatusalusta: Prisma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)