Olen luennolla uppoutumassa Systemaattiseen teologiaan. Uppoutumassa. Pyh! Nytkin kirjoitan tänne ja kerron kasvien kuulumisia.
Päätin eilen istuttaa kukkaset suuremmalle kasvatusalustalle, koska vanhat turvenapit alkoivat olemaan liian ahtaita kasviviljelylle. Leikkasin jätesäkin auki ja asettelin uuden kasvatusalustan sen päälle, nostin viereen paketillisen multaa ja sen viereen yrttitarhani. Homma hoitui mallikkaasti siihen asti, kunnes lähdin hakemaan kasteluspraykannuani ja palatessani takaisin huomasin kissamme järsivän rakkaita kasvejani. Lähdin perään sadatellen ja kissa juoksi ympäri taloa tupakan taimi roikkuen vasemmalta puolelta suutaan ja minä perässä. Ei saanut nikotiinipajareita silti.
Ensi kerralla uutta kuvamateriaalia!
tiistai 29. maaliskuuta 2011
torstai 24. maaliskuuta 2011
9 päivä.
Kukat ovat kasvaneet jälleen. Olen ajatellut, että ensi viikolla olisi pikkuisten aika muuttaa isompiin multakuppeihin, koska tila ei enää riitä sopuisasti. Tällä hetkellä itäneitä kasveja on yli kaksikymmentä ja odottelen, että kesän lopulla voin kihlattuni kanssa aloittaa kymmenen kasvin lehtien fermetoinnin.
Sää kyllä huolestuttaa minua, koska nyt ainakin näyttää siltä, että ensikuun lopullakaan en saisi istutettua kavereitani nurkan taakse imemään itseensä aitosuomalaista lannan tuoksua. Itse asun Helsingissä, mutta vanhempani asuvat Porissa jonne pihalle olen suunnitellut kukkatarhan pystyyn pistämistä. Yritän myös sujauttaa salaa kihlattuni vanhempien takapihalle pari kasvia ja myöhemmin vertailla, mitä eroa on Merikarvialaisella ja Porilaisella tupakalla. Sata aurinkoista päivää enemmän ainakin!
Sää kyllä huolestuttaa minua, koska nyt ainakin näyttää siltä, että ensikuun lopullakaan en saisi istutettua kavereitani nurkan taakse imemään itseensä aitosuomalaista lannan tuoksua. Itse asun Helsingissä, mutta vanhempani asuvat Porissa jonne pihalle olen suunnitellut kukkatarhan pystyyn pistämistä. Yritän myös sujauttaa salaa kihlattuni vanhempien takapihalle pari kasvia ja myöhemmin vertailla, mitä eroa on Merikarvialaisella ja Porilaisella tupakalla. Sata aurinkoista päivää enemmän ainakin!
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Päivä 7
Kasvit kasvavat silmissä. Virginia ei itänyt, joten olen luopunut kokonaan siitä. Ajattelin aluksi, että tekisin jonkun hurjan piippublendin virginiasta ja palturista, mutta nyt tilanteen ollessa tämä olen päättänyt kasvattaa maailman väkevintä palturitupakkaa, jolla itämaan poikien latakitkin jäävät kakkoseksi.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Päivä 4
Ei uutta raportoitavaa. Kasvit ovat kasvaneet mukavaa vauhtia pikkuhiljaa, mutta edelleenkään virginialaiset eivät ole näyttäneet elomerkkejä lukuunottamatta erästä vihreää kuultavaa plänttiä, jonka lajiketta on tässä vaiheessa mahdoton määritellä, koska sutjakkaana veikkona viskelin siemeniä ympäriinsä tarkemmin katsomatta mille kasvualustalle ne lensivät. Peukut pystyssä siis, että tärppäisi!
Ohessa kuvamateriaalia palturista. Kyllä näistä melkein paperossin käärisi!
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Päivä 3
Otin tupakantaimet mukaani Poriin ja yön aikana palturia on taas kasvanut lisää. On ensiarvoisen tärkeää istuttaessa laittaa siemenet mullan päälle tai millin alle multaan, jotta kaverit aloittaisivat kasvamisensa. En ole silti vielä ratkaissut funktiota millä saisin Virginiat kasvamaan. No, palturitupakka on se alkuperäinen ja hurjin nikotiinipesäke. Virginialaiset ja muut ovat ns. neititupankia.
Palturitupakka: Palturitupakka eli kessu on lajike, joka sisältää 3-9 kertaa nikotiinia enemmän, kuin yleisemmin käytetty virginian tupakka. Lajike oli ensimmäinen eurooppaan tuotu lajike ja tätä intiaanit polttelivat ja käyttivät rituaaleissaan. "Pois pula ja puutteet" teoksessa sanotaan, että tämä lajike häviää amerikantupangille maussa, mutta on hyvää suhteutettuna viljelyoloihin. Tätä samaa määrittelyä käytetään teoksessa "Savun lumo", jossa kerrotaan kuinka pula-ajalla Suomessa kyseiseen lajikkeeseen sekoitettiin mausteita tai muita kasveja, kuten nokkosia, omenapuunlehtiä tai sammalta maun parantamiseksi. Oli joku vanhaukko virtsannutkin fermetoitujen lehtien päälle saadakseen paremman maun aikaan ja samainen ukko oli kuulemma jauhanut polkupyörän sisäkumia piippuun poistaakseen pahaa hajua, mutta ei tämäkään metodi oletettavasti parantanut tuoksua.
Tupakan poltossa täytyy olla jotain muuta, kuin pelkästään nikotiiniriippuvuuden aiheuttama pakko. Minä en polta tupakkaa, mutta keräilen hulluna kaikkea tupakointiin liittyvää ja revin tietoa monista eri lähteistä aiheesta. Ihmiset polttavat nokkosia ja sammalta saadakseen savua suustaan simuloidakseen oikean tupakan palamista. Tapa on joillekin ennemmin terapeuttinen.
Lisään kuvia projektistani huomenna jos saan kameran käteeni.
Palturitupakka: Palturitupakka eli kessu on lajike, joka sisältää 3-9 kertaa nikotiinia enemmän, kuin yleisemmin käytetty virginian tupakka. Lajike oli ensimmäinen eurooppaan tuotu lajike ja tätä intiaanit polttelivat ja käyttivät rituaaleissaan. "Pois pula ja puutteet" teoksessa sanotaan, että tämä lajike häviää amerikantupangille maussa, mutta on hyvää suhteutettuna viljelyoloihin. Tätä samaa määrittelyä käytetään teoksessa "Savun lumo", jossa kerrotaan kuinka pula-ajalla Suomessa kyseiseen lajikkeeseen sekoitettiin mausteita tai muita kasveja, kuten nokkosia, omenapuunlehtiä tai sammalta maun parantamiseksi. Oli joku vanhaukko virtsannutkin fermetoitujen lehtien päälle saadakseen paremman maun aikaan ja samainen ukko oli kuulemma jauhanut polkupyörän sisäkumia piippuun poistaakseen pahaa hajua, mutta ei tämäkään metodi oletettavasti parantanut tuoksua.
Tupakan poltossa täytyy olla jotain muuta, kuin pelkästään nikotiiniriippuvuuden aiheuttama pakko. Minä en polta tupakkaa, mutta keräilen hulluna kaikkea tupakointiin liittyvää ja revin tietoa monista eri lähteistä aiheesta. Ihmiset polttavat nokkosia ja sammalta saadakseen savua suustaan simuloidakseen oikean tupakan palamista. Tapa on joillekin ennemmin terapeuttinen.
Lisään kuvia projektistani huomenna jos saan kameran käteeni.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Päivä 2
Palturitupakkaa on alkanut nousemaan tiiviisti kaikista istutusalustoista. Virginialainen antaa odottaa itseään ja on paha fiilis, että saattavat olla itämättömiä siemeniä. Ongelma on ollut yleinen ainakin näiden siementen kanssa, mitä olen erään internetissä toimivan sikakommuunin viestiketjuista lukenut.
Taistelen tällä hetkellä siitä, että otanko kasvatusalustan Helsingistä Poriin, koska viivyn siellä viikonloppuun asti vai annanko tehokastelun. Jos ottaisin alustan mukaan voisin vartioida sitä, mutta vaikuttaisin hullulta. Jos jätän sen tänne riskeeraan siemenet. Pohdintaa pohdintaa.
Taistelen tällä hetkellä siitä, että otanko kasvatusalustan Helsingistä Poriin, koska viivyn siellä viikonloppuun asti vai annanko tehokastelun. Jos ottaisin alustan mukaan voisin vartioida sitä, mutta vaikuttaisin hullulta. Jos jätän sen tänne riskeeraan siemenet. Pohdintaa pohdintaa.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Alku
Nimeni on Olli ja olen tupakkatarhuri. Kirjoitan tätä blogia vain ja ainoastaan tupakin kasvatuksellisessa mielessä, jotta voisin kertoa teille ohjeita, sekä ottaa niitä vastaan. Mitä ihmettä ajattelet. Miksi juuri tupakan kasvatus? Eikö sitä saisi helpommin lähikioskilta?
Tämä projekti sai alkunsa, kun vuosi sitten päätin kasvattaa tupakkaa. En edes polttanut sitä, mutta pitkäaikainen sikarien harrastukseni on vienyt minut pisteeseen, jossa tunnen suurta mielenkiintoa ja rakkautta kyseistä yrttiä kohtaan. Sikarit ja tupakkatuotteet ovat siis intohimoni. Toinen intohimoni on historia ja kasvattamalla sadon tupakkaa voin tuntea jonkinlaisen kosketuksen vuosikymmenien taakse pulasuomeen, sekä 1800-luvun Suomeen, kun perinteistä Virginialaista ei lähikaupasta löytynytkään. Kaikki oli tehtävä itse. Tämä maailma arvostaa nopeata toimintaa ja tehokkuutta. Tupakan kasvattaminen on täysin sitä vastaan. Tätä hitaampaa ja näpräilevämpää harrastusta saa hakea.
Näyttää siltä, että tänävuonna pääsen pidemmälle kasvatuksessani. Viimevuonna homma tyssäsi siementen kuivumiseen ja ne eivät heränneet henkiin pätkän vertaa lukuisista kasteluyrityksistäni huolimatta. Varauduin tänävuonna jo helmikuussa tulevaan koitokseeni ostettuani minikasvihuoneen, jossa oli kasvatusalustoja ja kaivamalla siemenet hyvään aikaan pois kaapin periltä pölyttymästä. Selasin myös toistamiseen internetissä tupakankasvatusoppaaseen, joka löytyy tästä: http://www.henriettesherbal.com/eclectic/pula-puutteet/luku-10.html . Koskettavaa luettavaa. Palaan tuohon blogissani myöhemmin. Tällä hetkellä kasvatan lajikkeina NICOTIANA rusticaa (Palturi) ja NICOTIANA tabacumia (Virginia). Näistä palturi on kansallisempaa tupakkaamme ja sitä on kasvatettu Suomen oloissa jo pitkään. Virginia taas on enemmän jenkkiläinen nimensäkin perusteella ja sen kasvatus on hankalampaa. Ei olekaan siis ihme, että Palturi on vasta viikon jälkeen näyttämään elon merkkejä!
Lopuksi vielä muutama kuva tämänhetkisistä kasvateistani:
Tämä projekti sai alkunsa, kun vuosi sitten päätin kasvattaa tupakkaa. En edes polttanut sitä, mutta pitkäaikainen sikarien harrastukseni on vienyt minut pisteeseen, jossa tunnen suurta mielenkiintoa ja rakkautta kyseistä yrttiä kohtaan. Sikarit ja tupakkatuotteet ovat siis intohimoni. Toinen intohimoni on historia ja kasvattamalla sadon tupakkaa voin tuntea jonkinlaisen kosketuksen vuosikymmenien taakse pulasuomeen, sekä 1800-luvun Suomeen, kun perinteistä Virginialaista ei lähikaupasta löytynytkään. Kaikki oli tehtävä itse. Tämä maailma arvostaa nopeata toimintaa ja tehokkuutta. Tupakan kasvattaminen on täysin sitä vastaan. Tätä hitaampaa ja näpräilevämpää harrastusta saa hakea.
Näyttää siltä, että tänävuonna pääsen pidemmälle kasvatuksessani. Viimevuonna homma tyssäsi siementen kuivumiseen ja ne eivät heränneet henkiin pätkän vertaa lukuisista kasteluyrityksistäni huolimatta. Varauduin tänävuonna jo helmikuussa tulevaan koitokseeni ostettuani minikasvihuoneen, jossa oli kasvatusalustoja ja kaivamalla siemenet hyvään aikaan pois kaapin periltä pölyttymästä. Selasin myös toistamiseen internetissä tupakankasvatusoppaaseen, joka löytyy tästä: http://www.henriettesherbal.com/eclectic/pula-puutteet/luku-10.html . Koskettavaa luettavaa. Palaan tuohon blogissani myöhemmin. Tällä hetkellä kasvatan lajikkeina NICOTIANA rusticaa (Palturi) ja NICOTIANA tabacumia (Virginia). Näistä palturi on kansallisempaa tupakkaamme ja sitä on kasvatettu Suomen oloissa jo pitkään. Virginia taas on enemmän jenkkiläinen nimensäkin perusteella ja sen kasvatus on hankalampaa. Ei olekaan siis ihme, että Palturi on vasta viikon jälkeen näyttämään elon merkkejä!
Lopuksi vielä muutama kuva tämänhetkisistä kasvateistani:
Siemenet: http://www.exoticgarden.fi/
Kasvatusalusta: Prisma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)