Eli miten kasvatan tupakkaa

Tässä on nyt muutama vuosi vierähtänyt, kun aloitin tämän blogin ja lopetin. Tupakankasvatus silti onnistui aloitusvuotena ja tänävuonna 2012, vaikkakin hieman huonommin kuin viimevuonna. Syy tähän oli huono kesä, jolloin satoi vettä.

Minulta on kuitenkin kyselty tupakankasvatusvinkkejä, joten päätin nyt vähän briefata, miten asia kannattaa hoitaa ja olkoot nämä ohjeet tulevien VALVIRA:n vihollisten ohjenuoria kohti vapautta!

Miten kannattaa aikatauluttaa?

- Olen lukenut monesta paikasta, että kasvit kannattaa laittaa itämään maalis-huhtikuussa, mutta olen itse sen koulukunnan miehiä tälläkin hetkellä, että kasvit kannattaa pistää multaan helmikuun lopulla. Niin virginia, kuin palturikin ovat kasveja, jotka saattavat pysäyttää kasvamisensa milloin mistäkin syystä. Tämän takia muutama lisäviikko heti alkuun on hyvää vara-aikaa. Tein ensimmäisenä vuotena sen virheen, että kastelin siemeniä liikaa, jolloin ne joko upposivat multaan syvemmälle tai lensivät kukka-astian pohjalle. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan suositeltavaa, joten kannattaa olla maltillinen siementen kastelussa.

Mitä kannattaa varata tähän projektiin mukaan?

- Suosittelen tosissani kasvatualustan hankkimista. Itse olen käyttänyt nyt parina vuotena turvenappipohjaisia veijareita, joilla olen toiminut niin, että ensin kasteltuani napit ja niiden turvottua täysin olen heittänyt aina yhteen nappiin noin 2-3 kappaletta siemeniä. Miksi 2-3? Sen takia, että tupakansiementen itämisprosentti tuntuu olevan erittäin matala. Siemeniä ei muuten kannata lähteä peittelemään mullalla, koska nämä kusipäät rakastavat aurinkoa.

Mistä sitten tupakansiemenet? Itse tilasin ensimmäisen eräni joskus Exotic Gardenista, mutta heti kun olet saanut ensimmäisen onnistuneen tupakkasadon aikaan et tule enää siemeniä tarvitsemaan. Tarkoitan siis sitä, että noita siemeniä muodostuu varmasti tuhansia, joten jos innostusta riittää voit aloittaa täysin omavaraistalouden tupakan kasvatuksessa. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin tervata omat keuhkonsa omilla plantaasin antimilla?

Jos tahdot hifistellä kannattaa hommata jokin uv-lamppu tjs. En itse omista sellaista, mutta jotkut isot pojat ovat kertoneet, että sellainen on kätevä. Itse olen tyytynyt helmikuun auringonvalon ja sisäikkunalaudan onnistuneeseen kombinaatioon.

Kasviravinteita en suosittele laitettavaksi. Haju muuttuu erittäin epämiellyttäväksi, jos niitä on käyttänyt liikaa. Joku vähemmän innokas ravinteidenlaittaja saattaa kuitenkin saada hyviä tuloksia myös näiden vippaskonstien käytön suhteen.

Entä milloin kasvit ulos multaan?

- Kukat kannattaa laittaa kasvamaan aurinkoiseen ja suojaisaan paikkaan heti, kun mahdollista eli kun kasvien varret ovat sen verran kasvaneet, että niitä voi pitää ulkona. Itse olen pistellyt 20cm kasveja ulos, mutta ennenkuin lähdette sen viivoittimen kanssa mittailemaan niin tämäkin on kovin yksilöllistä. Ei kannata pistää sellaisia kasveja ulos, jotka tulette tallomaan, mutta ei myöskään sellaisia, jotka ovat suurempia kuin jukkapalmut. Kultainen keskitie. Jos kuitenkin olette saaneet kasvit itämään jo helmikuussa niin toukokuussa saattaisi olla aika viedä kukat kasvamaan. Jos on lämmintä. Liikaa muuttujia helppoon vastaukseen!

Ajattelin tänävuonna kokeilla tuulettimen pitämistä kasvien vieressä, jotta niiden runko saisi lisää vahvuutta. Tämä niksi on varastettu suoraan chilinkasvattajilta. Aluksi kasvit ovat erittäin hentoja, mutta loppukesästä näitä on erittäin vaikea käsin saada poikki ja vietyä sinne anopin kompostiin.

Jos olisi tarpeeksi rahaa (tämänkin blogin mainoksilla olen tienannut vain 15e) niin ostaisin kasvihuoneen ja testailisin sillä miten kasvit käyttäytyvät. Jos sellainen löytyy niin testailkaa ihmeessä ja raportoikaa minulle!

Nyt on kasvit mullassa ja kesä lopuilla! Mitä teen?

- Joskus lehdet ovat alkaneet tuleentua ja joskus eivät. Itse olen höpönassuna toiminut niin, että revin kaikki lehdet kokonaisena pois rungosta ja tämän jälkeen murskaan suuren suonen siitä lehden keskeltä niin, että nesteet lentelevät. Kannattaa painella lehteä niin, että se on tummanvihreä omista nesteistään. Tämä homma kestää useita tunteja, joten perheen pienimmätkin voivat osallistua tähän. Mikä olisikaan hauskempaa, kuin perheen Sakari-Oskarilla kunnon nikotiinimyrkytys, kun poloinen vahingossa nuolaisi sormiaan.

Kun lehtiä on vedetty daijuun kunnolla olen laittanut ne tiiviiseen kimppuun ja pistänyt sen siihen 90-luvun aromikattilaan lämpiämään. Tässä vaiheessa lehdet alkavat käydä ja muuttamaan väriään ruskeiksi. Kannattaa käydä möyhimässä tätä kasaa, jotta hometta ei pääsisi esiintymään. Kun lehtien väri on muuttunut niin olen pistänyt kasan kuivumaan narulle ja tadaa muutaman päivän päästä edessäsi on ehtaa tupakkaa.

Tällä ohjeella olen valmistanut piipputupakkaa. Sikarisankareille en voi sanoa, miten tämä vaihe kannattaisi oikeasti hoitaa.

Jos haluat muuten säästyä vaivalta kannattaa repiä lehdet todella väkivaltaisesti jo valmiiksi kasvista irti.

Tässä vaiheessa muuten kannattaa ottaa siemenet talteen noista kukista, jotka ovat jo toivottavasti kasvaneet. Pistätte minigrip pussiin vaikka ja annatte odottaa seuraavaan kevääseen.

Toivottavasti tästä oli apua aloitteleville tarhureille. Palturitupakka on muuten hemmetisti vahvemman hajuista, kuin virginia palaessaan, joten olen kuullut joidenkin keittävän näitä kakkiaisia ja tämän hieman vaimentavan makua. En ole itse kokeillut, mutta kokeilkoot ken tahtoo.

Matkalta paluu ja tupakkien kohtalo

Saavuin tänäyönä kello kaksi takaisin kotiin jenkkilästä. Reissu oli parhautta ja vuoden päästä seuraavien osavaltion tutkiminen.

Tänäaikana tein kuitenkin sen kohtalokkaan virheen, että annoin oman äitini hoitaa kasveja. Henkilö, joka on onnistunut tappamaan kaktuksen ei ole ehkä parhain henkilö hoitamaan tupakkiviljelmiäni, mutta hädänalaisena ei muuta vaihtoehtoa ollut. Lopputulos oli kasa kuolleita lehtiä ja 2/3 jäljelle jääneistä kasveista kuivumiskuoleman partaalla. Sain kuitenkin kukkaset elvytettyä jotenkuten ja nyt olen jännittämässä olisiko palturitupakan lisäksi joukossa pari virginialaista, koska ne eroavat niin paljon muista kasveista.

Kuvia en vielä jaksa laittaa, koska jetlag, mutta tulossa piakkoin!

Kesäloma alkaa

Kesäloma alkaa huomenna. Tästä seuraa kukkasten vakituinen muuttaminen oikealle kasvualustalleen Pori/Merikarvia alueelle, kuten myös kasvattajan siirtyminen autuaammille kasvatusmaille. Ei kohtalokkaassa merkityksessä, mutta työllistyvässä merkityksessä. Kesän alettua alkavat myös kesätyöt.

Kukat ovat kasvaneet jälleen kerran ja olen huomaavani niiden varsien vahvistumisen. Muistelen haikeudella niitä aikoja, kun laskeskelin pieniä taimia, jotka olivat alle sentin kokoisia ja varjelin niitä, kuin kukkaa kämmenellä, jos noin yltiösiirappista sanontaa voi käyttää tässä tilanteessa. Nyt nuo kasvit ovat saavuttaneet teini-iän ja huonoryhtisinä kasvupyrähdyksen innoittamina käyttäytyvätkin, kuin teinit; syövät ihan helvetisti. Laskeskelin, että kahdelle päivälle riittävä vesimäärä on noin puoli litraa, jos tahtoo pitää mullan kosteana ja tämän lisäksi on pakko lehtiäkin kastella, koska muuten ne menevät täysin veltoiksi, kuten parhaimmatkin maailmanparantajahipit. (Jos kirjoittajan kirjoitustyyli on hieman hyökkäävä olen pahoillani; se johtuu luultavasti innostuksestani kesäloman alkaessa.)

Toivottavasti säätila vähän lämpiäisi, koska on kestämätöntä lähteä istuttelemaan kallisarvoisia luomuksiani kylmään ja puoliroutaiseen multaan. Toivottavasti tästä kesästä tulee yhtä lämmin, kuin viimeksi. Arktinen tupakka ei ole varmasti kummoista.

Ensimmäiset hajut ja piipun myynti

Äsken poimin kuolleita ja kuolevia lehtiä pois kukinnoistani ja päätinpä samalla testata miltä kuivahtaneet lehdet tuoksuvat palaessaan. Otin yhteensä noin viitisen pientä lehteä ja asettelin ne leivinpaperille, jonka jälkeen painelin ne rikki niin, että nesteet lähtivät virtaamaan ympäri paperia. Tämän jälkeen tein niistä pienen pallon ja painelin niistä nesteet pois ja tämän käsittelyn jälkeen jätin ne auringonpaisteeseen keräämään lämpöä ja kadottamaan loputkin nesteet. Ulkona oleva lämpötila yhdistettynä lasitettuun parvekkeeseemme aiheutti sen, että tunnin päästä oli tämä mytty täysin kuiva ja muuttunut väriltään lähes mustaksi. Laitoin mytyn pinsettien päähän ja sytytin palamaan sytkärillä ja liekkien nuollessa palturimyttyä alkoi myös savua nousemaan. Haju oli juuri niin täydellisen tupakkamainen, kuin vain voi olla! Olen erittäin ylpeä kasvateistani ja odotan innolla, että pääsen kunnolla fermetoimaan näitä kavereita kesän loppuvaiheilla!

Tämän lisäksi ostin piipun, joka on kyllä erittäin komean oloinen. Valitettavasti tyttöni ei ollut samaa mieltä ja joudun luopumaan kyseisestä hirvityksestä raskain mielin, joten jos jollakin on kiinnostusta tarjota rahasummaa tästä valkoisesta kummajaisesta otan niitä vastaan osoitteeseen ollist@mbnet.fi!

Päivä XXX ja tupakat vain kasvavat!

Ohhoh! Onpa ollut taukoa kirjoittamisesta! Kevät on lähtenyt kunnolla käyntiin ja muuttuu silmien edessä pikkuhiljaa kesäksi. Puissa lehdet tekevät tuloaan ja nurmikko on vihertänyt ja viikon. Ainakin täällä etelässä!

Runsas aurinko on aiheuttanut päätä huimaavaa kasvua kukkasissani. Jopa niin hurjaa, että esikasvukauden aikaisen kerran päivässä kastelun sijaan olen joutunut aloittamaan erittäin runsaankin kastelun. Vaikeusastetta tähän hommaan lisää se, että jos lehdet ovat jääneet parvekkeelle liiaksi aikaa ilman vettä (Siis sellaista, joka on peittänyt sen lehdet pienelle aamukaste tyylisellä sovellutuksella) ne kuivuvat lyttyyn ja näyttävät erittäin surullisilta. Olenkin kunnostautunut kastelussa näiden viikkojen aikana. Lisäksi tämä vesisuihku on luultavasti paksuntanut vartta niin, että ennen maassa nyhjöttäneet tupakat ovatkin tikkusuorana hengailemassa.

Minun piti kirjoittaa suomalaisesta piiputteluuperinteestä, mutta luettuani "Suuren piippukirjan" ymmärsin, että siihen on turha lisätä mitään Suomalaisista tupakoitsijoista. Teos on erittäin hyvä nimittäin ja suosittelen jokaista ihmistä, jota aihe edes hieman kiinnostaa lukaisemaan sen. Pikanttina yksityiskohtana haluan kuitenkin kertoa, mikä tuo paimenpiippu oikein on. Ideana se on erittäin hauska ja ajaa asiansa varmasti mielenkiintoisesti; Ensin etsitään puunkanto, joka ei ole kovinkaan mädäntynyt tai muuten huonossa kunnossa. Tämän jälkeen kantoon tehtiin puukko/taltta/vasara kombinaatiolla reikä keskelle, johon tupakka tultiin laittamaan. Reiän kokoa ei ole mainittu, mutta otaksuisin sen olevan vetoisuusluokaltaan muutaman desin. Kun kanto on tehty puoliontoksi otettiin pajun tai muun hauskan kasvikunnanstemin oksia ja ne porattiin ontoiksi. Tämän jälkeen oksat vietiin puun lävitse pesään ja tadaa näin saatiin ihan mahtavan kokoinen piippu, josta pystyi kerralla polttamaan monta esiteini-ikäistä vanhemmiltaan piilossa. Olen nähnyt, että vesipiipuissa (hookaheissa) on tällaisia multipolttosysteemejä, mutta piipussa en! Nyt jokainen ekomies voi tesmailla tätä kotonaan ja ottaa vaikka lapset mukaan. Koko perheen polttelutalkoot!

Ohessa vielä kuvia:

Päivä blablabla

Jaahas! Onpas kulunutkin aikaa viime päivityksestä. Jätin ensimmäistä kertaa kukkaset Helsinkiin siksi aikaa, kun käväisin Porissa ja saavuttuani  takaisin oli ihme tapahtunut ja pienet ituni olivat kasvaneet vähintään sentin! Pian asun viidakossa.

Kevään tulo luultavasti jouduttaa kasveja näyttävämpiin suorituksiin ja kasvupyrähdys ei luultavasti taitu vielä vähään aikaan. Lumikin on sulanut hienosti, mutta tuskinpa vielä on maahan istutuksen vuoro. Antaa kasvaa vielä hetken pienen. Voisin pölöttää rivitolkulla näiden kasvusta, mutta teitä ei kiinnosta ja toisto olisi taattu. Voisin kuitenkin ensi kerralla kertoa piipun polton rantautumisesta Suomeen, koska olen lukenut Suuren piippukirjan jo pariin otteeseen ja pystyisin referoimaan siitä jotain siistiä. Ensi kerralla siis saatte tutustua paimenen piippuun ja soveliaaseen piipunpolton aloitusikään.

Ohessa vielä kuvia kaunokaisista!

Päivä XXX ja piipun kunnostus

Kukkaset kasvaneet lisää. Kissalla juoksu. Elämä on kyllä hektistä. Viimeyönä kissa huusi ja raapi ovea, mutta oven pysyessä kiinni tyytyi kantamaan eteisen mattoamme ympäri kämppää. Kirjaimellisesti. Ympäri kämppää. Kyseessä on vähän päälle vuoden vanha kissatyttö. Yritän suitsia kyseisen otuksen kiinnostusta tupakkeihin kasvattamalla rairuohoa, jota voi pureskella kaikessa rauhassa, mutta lopputulos on se, että multaa löytyy ympäri kämppäämme enenevissä määrin.

Löysin myös eilen ystäväni Jussin antaman piipun uudella tavalla. Sain sen vuosi sitten toveriltani, kun oli käynyt Saksassa ja ostanut minulle sen tuliaiseksi. Kyseessä on "Spitfire" niminen otus. Kauniin värinen ja puolikaarevan stemin päässä roikkuva olento. Ongelmana oli se, että saadessani sen ja laittaessani stemin suuhuni alkoi häkellyttävä hapettusmisreaktio. Suuta poltti ja kauniin musta imuke muuttui hetkessä vihreänharmaaksi ja alkoi haista palavalta muovilta. Jätin kaverin roikkumaan hyllyihin noin puoleksi vuodeksi. Sitten löysin sen uudelleen ja googlettamisen jälkeen toistin seuraavan ohjeistuksen (Kiitos JARI T från sikaritalon foorumi)

1) Pese stemi astianpesuaineella huolellisesti ja katso, että mitään sotkua ei jää kiinni mihinkään.
2) Kloriittia (Itse käytin Klorin nimistä kaveria, koska tunnistettava tuoksu auttoi pesuvaiheessa tarkistamaan jäikö kemikaalia piippuun kiinni.) kaadettiin koko stemin päälle. Tätä ennen on suositeltavaa peitellä vaseliinilla kaikki, mitä et halua katoavan käsittelyn yhteydessä.
3) 0.5h - 1h päästä ota stemi pois myrkystä mieluiten pinseteillä tai jollain hauskalla apuvälineellä ja pese huolellisesti (Painotan sanaa huolellisesti). Itse viruttelin noin vartin verran juoksevan veden alla samalla hieroen kaikilla apuvälineillä joita käsiini sain, että kloriitti ei pääsisi tuhoamaan piippua lisää missään vaiheessa.
4) Varsi on nyt ihan vitivalkoinen ja siitä pääsee eroon pelkällä oliiviöljyllä! Kaadoin stemin päälle aimo ripauksen oliiviöljyä ja hieroin sitä kankaanpalalla. Uuh varsi on taas ihan musta ja ei haise miltään! Parhautta!

Ohessa tupakkien kuvia ja varresta pieni kuvajainen.